PAULAN POHDINTOJA – IKÄSYRJINTÄ

Syrjiikö ikä vai mikä työnhaussa?

Yli viisikymppiset, pitkään työelämässä olleet työnhakijat, ottavat yleensä jo ensi kontaktissa esille ikänsä. Saankohan enää lainkaan työtä? Ikää myös arvellaan syyksi työn hakemisen pitkittyessä. Pahimmillaan ikä näkyy itseluottamuksen puutteena ja on tunnistettavissa sekä hakemuksessa että haastattelussa jonkinlaisena alavireisyytenä tai ylivireytenä, jolloin kovasti myydään itseä.

Kun haastattelen, menen ammatti edellä ja olen käytännönläheinen. Jos henkilö on ollut pitkään vaikka hoitovapaalla ja hakee töitä, ehdotan ajantasaiskoulutusta. Kysyn suoraan, miten olet pitänyt tietojasi ajan tasalla. Kukaan ei ole ainakaan tähän mennessä suuttunut tai hämmentynyt. Ammattiylpeys voi joskus johtaa siihen, ettei ihminen uskalla sanoa, en tiedä tai tarvitsen koulutusta. Asioista pitää keskustella niiden oikeilla nimillä.

Tuntuu, että ikä on ongelma kaikissa työelämän vaiheissa. Alle 18-vuotiaat eivät saa tiettyjä töitä koska laki edellyttää täysi-ikäisyyttä. Sen jälkeen tulee armeija tai pienet lapset, sitten ruuhkavuodet. Viisikymppisistä väitetään, etteivät he enää opi ja eläkeläiset muka haluavat vain rillutella.

Työelämä ja sen vaatimukset muuttuvat niin nopeasti, että kaikilla on siitä vastuunsa. Työntekijällä. Työnantajalla. Oppilaitoksilla. Iän taakse ei saa mennä. Se on liian helppoa ja siitä saa herkullisia otsikoita. Aihe on monimutkainen. Tarvitaan rakentavaa, asiallista, eteenpäin vievää keskustelua.

Ikä on biologinen fakta, jota on vaikea muuttaa. Sen sijaan avoin puhe omasta osaamisesta tuo esille vahvuuksia ja koulutuksen tarvetta. Työnantajien pitäisi patistaa työntekijöitään koulutukseen ja myös pitämään huolta ammattitaidostaan. Eivät ihmiset osaa YT-neuvotteluissa ajatella, että on puutteita ammattitaidossa. Silloin ovat mielessä ihan muut asiat.

Ammattitaitoa pidetään usein itsestään selvyytenä. Edesauttaisi, jos siitä puhuttaisiin avoimesti. Otan sen aina esille ystävällisesti ja asiallisesti. Ammattitaidon laajuus ja tietojärjestelmien osaaminen korostuvat etenkin, kun ihminen on työskennellyt pitkään samassa tehtävässä yhden työnantajan palveluksessa tai isossa yrityksessä erikoistutaan yhteen prosessin osa-alueeseen vuosikausiksi. Kuka tahansa voi pudota kärryiltä, jos ei pidä huolta ammattitaidostaan ja se kapenee. Joissakin työpaikoissa suositaan nuorempia työnhaussa, koska ikärakenne vaatii sitä tai työntekijät ovat eläköitymässä. Yleensä niistä asioista sovitaan yhdessä luottamusmiesten kanssa.

En ole itse kokenut ikäsyrjintää. En tiedä, enkö ole saanut hakemaani työtä sen takia, että olen ollut tietyn ikäinen vai onko ammattitaidossani ollut puutteita tai persoonassa, kenties sukupuolessa. Olen monelle haastatellessani sanonutkin, että itse vaihdoin ammattia 56-vuotiaana. En väitä, etteikö ikäsyrjintää olisi, mutta kannustan keskusteluun. Olisi tärkeää puhua aiheesta oikein termein, mikä ohjaisi työnhakijoita tunnistamaan omat vahvuutensa ja mahdolliset kehittämiskohteet. Useimmiten kommentti on, ettei iällä väliä, kunhan henkilö sopii porukkaan. Juuri sen takia tarvitaan eteenpäin vievää keskustelua.